Bisqwit::blog - 2002-05-09



--- Sat May 11 19:44:46 EEST 2002 ---

Torstaina olin Tampereen Pirkkahallissa.
Siellä oli iso kokous, johon osallistui niin paljon väkeä,
etteivät kaikki mahtuneet istumaan penkeillä, vaan monet istuivat
myös lattialla... paikka oli siis tupaten täynnä. Puhujina siellä
oli mm. Riku Rinne, Markku Koivisto, Markku Ylipää ja Hilja Aaltonen.
Lisätietoja: http://www.nokianheratys.fi/new/tt.shtml

Tässä jotain, mitä kirjoitin tapahtuman jälkeen.


--- Thu May 09 23:00:00 EEST 2002 ---

Varsin tavanomainen herätyskokous. Tai ylistys-. Ihmiset hyppivät, tanssivat,
taputtavat, heiluttavat värikkäitä liinoja, viirejä ja lippuja. Rukoilevat,
iloitsevat, riemuitsevat. Ihmiset ympärilläni. Minulla on olo, kuin ruumiini
sisällä ei olisi henkeä ensinkään. Olen vain läsnäolija. Minä en edes pysty
rukoilemaan. Tuntuu kuin en ymmärtäisi puheista mitään. Minä vain ajattelen
sitä samaa, mitä nyt kirjoitan. Välillä seistään, välillä istutaan. Sisko
se kuvaa. Lauluja toistetaan ties kuinka monta kertaa. Yritän laulaa mukana,
mutta se tuntuu tyhmältä. Lausun vain sanoja, ja se on raskasta. Eikä minulla
ole mitään aavistusta mitä nuotteja suustani tulee. En kuule omaa ääntäni.
Lyhyen yrityksen jälkeen lopetan valittavan nuotin toistamisen sikseen.
En näe koko paikassa ainoatakaan tuttua, siskoani ja tämän miestä
lukuunottamatta. Yritän kuitenkin olla niin, että ketkä minut näkevät,
tunnistavat ja muistavat myöhemmin tuntomerkeistä, jos tulee puhe. Kävin
jossain vaiheessa myös aiheuttamassa yleistä pahennusta kuvatessani yleisöä.
Jotkut ihmiset ujostelivat, ja kai olin tielläkin. Itse mietin vain, että kai
vaatetukseni on siististi...
Tilaisuuden lopussa oli esirukouspalvelu "tavanomaiseen" tapaan. Ihmiset
etuilivat, mutta lopulta olin eturivissä. Markku Koivisto kosketti kaulaani,
kuten hän teki kaikille muillekin. 80% ihmisistä kaatui, mutta minä en. En
itse asiassa tuntenut muuta kuin ihmisen kosketuksen. En yhtikäs mitään muuta.
En ole ikinä, en koskaan ennenkään tuntenut. Tällainen kerta toisensa perään
saa minut miettimään, miksi. MIKSI, huudan Jumalalle. Tuntuu kuin minulle ei
olisi henkeä ollenkaan. Jumala yksinkertaisesti skippaa minut. Sitten mietin
myös, että ehkä en ole tarpeeksi rikkinäinen. Minä en tunne Jeesusta kunnolla:
osoitan aina rukoukseni Jumalalle - mutta tätä lukuunottamatta minulla ei ole
mitään ongelmaa. Kaikilla ihmisillä on yleensä jotain ongelmia, ja Jumala on
sitä voimakkaampi, mitä rikkinäisempi ihminen on itsessään. Minua hajottaa vain
yksi asia: Jumala ei kosketa minua. Olen anonut syntini anteeksi, ja Jumala on
vastannut rukouksiini. Siitä huolimatta minä en tunne Jeesusta. En ole koskaan
tavannut häntä. Jumala välttelee minua. Vai minäkö välttelen häntä? En ymmärrä,
miten se voisi olla mahdollista. Minä olen aivan tyhjä. Tuntuu, kuin en olisikaan.
En osaa kokea, en osaa ajatella. En rukoilla enkä ylistää. Laulaminen tuntuu vain
sanojen lausumiselta. Voin nostaa käteni tai hyppiä, mutta ne ovat vain tekoja.
Täysin hyödyttömiä, jos mikään ei oikeasti laukaise niitä. Olen tyhjä.
Nyt en halua enää toistaa sanojani, ja valo alkaa loppua. Lopetan tähän.


--- Sat May 11 19:56:00 EEST 2002 ---

Tuollaiset olivat tunnelmani. Siskoni kotiin päästyämme 00:10 näytin tuon
kirjoituksen hänelle ja keskustelimme aiheesta. Jos tämä kaikki, mistä minä
puhuin, olisi vain ihmisten näyttelemistä, hän olisi sanonut niin. Ihmiset
eivät näyttele. Minä puhuin totta, ja ihmiset, ketkä iloitsevat Jumalasta
ja puhuvat Pyhässä Hengessä uusin kielin ja kokevat Pyhän Hengen läsnäolon,
eivät valehtele. Kenties minun on kuitenkin lähdettävä sieltä mistä homma
alkaa. Homma alkaa Kristuksen luota, ristin juurelta. Minun pitää tutustua
Jeesukseen. Minun pitää puhdistaa itseni Kristuksen veressä,
vertauskuvallisesti sanoen, kun haluan puhua Jumalan kanssa. Ja onhan
Jeesus meille muutenkin kuin isoveli. Häntä pitäisi olla helpompi
lähestyäkin, sillä hän tietää millaisia ongelmia meillä ihmisillä
on täällä. Hän on myös kantanut kaikki maailman synnit, hän on ollut
Jumalan hylkäämä, pelkkänä ihmisenä kantanut kaiken tuskan mitä maailmassa
on. Hän tietää. Olen kärsivällinen, ja etenen.


-- Designed for Lynx/Mozilla viewing ---
All content herein is copyright © 2004 Joel Yliluoma - unauthorized republishing prohibited.
Hakukoneita varten lista kaikista sivuista.